"Antaisin itkun tulla
Mut kivitalo rakentaa täytyy nyt tomulla
Mennä läpi pimeän pelkojen kaiken
Eikä jäädä hokemaan "Mä en yksin osaa"

 

Mielialat heittelee alamäestä, ylämäkeen ja tasaiselta taas alamäkeen. Olen miettinyt sitä kun sain "selkääni" mieheltäni. Tiedän että muiden mielestä se on todella vakava asia mutta olen itse todella väkivaltainen suuttuessani ja lyönyt miestäni siihen päivään asti saamatta koskaan iskua takaisin. En tiedä voinko tuomita häntä niin rankalla kädellä kuin muut koska olen itse samanlainen. Tämä kuulostaa muiden korviin varmaan aivan mielipuoliselta. Kukaan ei vain voi päästä pääni sisään eikä tajuta minkä takia ajattelen asiat niinkuin ajattelen. Tuntuu vain että en jaksaisi elää asioideni ja ongelmieni kanssa yksin. Haluaisin että edes yhtenä päivänä joku muu ratkoisi ongelmani ja hoitaisi kaikki vastuullani olevat asiat. 

Pikksiskoni on ollut täällä viikon. Aika on mennyt liian äkkiä. Huomenna hän jo lähtee. En ole ollut niin tressaantunut enkä niin pahalla tuulella. Sisko on auttanut minua siivoomaan tätä taloa niin että tämä näyttää jo oikeasti kodilta. Verhot on ikkunoissa ja sain kannettua muutenkin tavarani autotallista sisälle. 

Haluaisin että siskoni olisi täällä pidempäänkin. Se helpottaa oloani oikeasti. 

Raha-asiat huolettaa eniten. En tiedä miten me selvitään kaikista veloista ja maksuista. Mutta kai asioilla on tapana vaan järjestyä. Toivottavasti. 

Pitäisi vain opetella olla huolehtimatta joka asiasta. Huolehdin omien asioideni lisäksi muidenkin asioita ja asioita jotai ei ole edes vielä tapahtunut ja asioita joita ei ole tapahtunut. 1236497s7n2zopu2f-normal.jpg