Ostin facebook-kirpparilta verhot ja hameen. Verhot kävin noutamassa citymarketilta. Hameen myyjän mies toi minulle läheiselle bussipysäkille. Ahdisti ihan hulluna mennä tuonne tien varteen odottamaan. En edes tiedä mikä asiassa niin pahasti ahdisti. Tilanne jopa pelotti minua. Miten tälläistä tilannetta voi pelätä? Että joku vaan tuo pysäkille mekon ja ojennan hänelle setelin kouraan. 

Huomenna on terapia ja pelottaa taas sinnekkin mennä vaikka se on tärkeää minulle käydä sielä. Pelkkä tieto että joutuu puhumaan tuntemattomalle ihmiselle saa minut kauhun valtaan. En edes kaupassa pysty kysymään myyjältä mitään jos en esim löydä jotain tuotetta. Sitä vartenhan ne myyjät sielä on. En tiedä todellakaan miksi se suun avaaminen on niin vaikeaa. 

Sisko lähti tänään. Ahdisti viedä hänetkin bussiasemalle kun pelottaa että huonotuulisuus ja stressi palaa taas. Onneksi hän lupas tulla parin viikon päästä takaisin. 

Tein vuoden ensimmäiset lumityöt omassa pihassani. Tuntu hassulta. Edelleen tulee sellasia hassuja oivalluksia ja ahaa elämyksiä välillä että "hei mullahan on oma talo". 

Olen aina vertaillut itseäni muihin ja tuntenut kovasti alemmuuskomplekseja kun muut on mennyt naimsiin tai opiskellut hienon ammatin. Talon ostaminen sai hieman paremman mielen kun en olekkaan enään niin surkea tapaus. Pidän esim työstäni mutta hävettää silti kertoa muille että olen siivooja. Se ei ole kovin arvostettu ammatti ja monilla tutuillani on omat näkemyksensä ja ennakkoluulonsa tästä työstä. Pitäisi lopettaa itsensä muihin vertailu. Se ei ole todellakaan järkevää. 

Itkettää välillä taas oikein kunnolla mutta en pysty enään itkemään edes väkisin. Kaikki taas pakkautuu muutaman kuukauden ennen kun räjähdän ja itken viikon putkeen. Mitä sekin on? Ennen itkin aina kun oli pahamieli. Nykyään itken ehkä kerran puolessavuodessa. Voiko tunteet laimentua niin että mikään ei tunnu enään niin pahalta että itku tulisi vai turtuuko kaikkeen niin että ei enään kiinnosta. Vai onko kyynelkanavat vain muurautunut umpeen? 

Ihmiskeho on kummallinen tekele.