Ei taas olis pitäny nuolaista ennen kuin tipahtaa. Viemäriremontti seisoo koska työmiehet vähän möhli ja niillä on nyt laitteet jumissa putkissa. Huomenna pitää repiä piha auki että ne saa ne pois. On venyny nyt kolmella päivällä. Ei saa käyttää vettä ollenkaan. Ihan tosi hauskaa. No ehkä tää tästä taas. Saapahan vähän alennusta remontin loppu hinnasta. 

Ahdistus on taas niin järjetön että tuntuu että sydän repee liitoksistaan. Mies sano menevänsä ensiviikolla baariin kun tällä kylällä aukee uusi paikka. Sanoin haluavani myös mutta mies ei kuulemma halua minua mukaan. Ei kuulemma tykkää käydä minun kanssani missään. Tuo ihminen saa minut tuntemaan itseni täydeksi nollaksi. Oikeastaan en tunne itseäni edes nollaksi. En ole yhtään mitään. En tajua miksi ostaa talo ihmisen kanssa jonka kanssa ei tykkää tehdä mitään. Olenko oikeasti niin kamala ihminen ettei minun kanssani voi tehdä mitään tai käydä missään? Itku polttelee taas kurkkua mutta jotenkin tuntuu että kyynelkanavat on niin tyrehtyneet että en pysty enään itkemään. Olen niin turtunut tähän henkiseen kipuun että en oikeastaan edes tiedä miltä elämä tuntui ennen tätä kaikkea. Onko minulla edes ollut sellaista elämää että olisin ollut vapaa kaikesta? Tuskin. Tässä sitä ollaan vähän niinkuin vankilassa puun ja kuoren välissä kun taloa ei voi myydä voitolla ennen kun on asunut kaksi vuotta ja velkaakin on niin paljon että vaikka kahden vuoden päästä saisikin jo myydä niin velkaa jäisi molemmille. Tunnen itseni niin typeräksi. Ihan kuin talo olisi muka ollut niin jämerä laastari että olisi kaiken korjannut. 

Mitä sitten tapahtuu kun aivot on liian väsyneet käymään tätä kaikkea läpi? Tuleeko hulluksi? Entä kun keho on liian väsynyt elämään pelossa. Nukkuuko pois? 

Olen liian väsynyt kuuntelemaan muiden ongelmia ja asioita. En jaksa käydä läpi edes omiani. 

Silti käytän kaiken energiani muiden auttamiseen enkä tee mitään omaksi hyväkseni. Oman mielenterveyteni kannalta minun pitäisi oikeasti laihtua mutta en jaksa tehdä sitäkään. Olen luovuttanut kaiken suhteen. En jaksa enään taistella itseäni ja omia "demoneitani" vastaan.