Tänään jotenkin heräsin taas hetkeksi todellisuuteen ja ilokseni huomasin että kevät on saapunut! Kevät on ehdottomasti suosikki vuodenaikani. On ehkä maailman ihaninta seurata kun luonto herää eloon ja linnut tulevat takaisin. Ehkä se kuvastaa sitä että toivoisin itsekki herääväni eloon ja puhkeavan kukkaan. 

Nyt on tietenkin erityisen jännää kun muutettiin niin myöhään syksyllä tähän taloon että en tiedä yhtään mitä kasveja ja kukkia tänne on istuteltu. En ole todellakaan mikään viherpeukalo joten en tunnista edes puolia kasveista tai puskita mitä täällä on mutta eiköhän internetin ihmeellinen maailma auta siinäkin. Ehkä pieni puutarhan hoito tekee vain hyvää mielialalleni, koska kun teen jotain oikein mielenkiintoista ja jännittävää niin unohdan kaikki ahdistukset ja masennukset. Olenkin eksynyt muiden joukossa pinterestin sokkeloihin. Olen löytänyt sieltä vaikka mitä kivaa. 

On myös ollut aamuisin mukavampi herätä kun on jo valoisaa. Ei nukuta niin paljoa kun aurinko jo nousee kun lähtee köröttelemään töihin. 

Grillattiin tänään taas. Rakastan istua ulkona ja katsella kun puut roihuaa grillissä. Tehtiin sitä paljon kun olin lapsi. Meillä ei ollut oikein koskaan varaa tehdä mitään jännää kivaa niin me istuttiin aina keväisin ja kesäsin pihalla yömyöhään grillin edessä. Äiti aina laittoi autosta musiikkia soimaan. Ei me mitään erityistä tehty. Kunhan istuttiin. Se oli silti kivaa. 

Meillä oli tosi iso takapiha jossa pelattiin kyllä usein sulkapalloo ja jalkapalloo. Lennätettiin usein leijaakin. Kerran päästettiin se niin korkealle taivaalle että leija näkyi puolikkaan tulitikkuaskin kokoisena enään. Kesti yli tunnin kelata se takaisin ja lopuksi se sitten tippui puhelinlinjoihin ja jäi sinne jumiin. sielä se pyöri muutaman kuukauden ennenkuin tuuli riepotteli sen palasiksi. 

Muistan myös että uimaan oli päästävä samantien kun jäät järvestä lähti. Kerran oltiin jo äitienpäivänä uimassa. Vesi oli tietenkin jäätävää mutta sieltä ei noustu ennen kuin huulet oli sinisenä ja varpaat täysin tunnottomat. Kesäsin äiti vei meitä uimarannalle muutaman tunnin välein. Joskus uiminen oli niin kivaa kun oli kavereita että notkuttiin aamusta iltaan rannalla. Äiti jutteli muiden äitien kanssa ja vahti meitä rannalta. 

Jännää oli myös kun meidän talossa oli ullakko jonne pääsi vain ulkopuolelta tikkailla kiipeämällä. Sinne sitten aina kiivettiin kesäöisin ja nukuttiin hetekalla. Aamuisin heräsi aina kauheeseen kuumuuteen kun aurinko paahtoi peltikattoa. 

Kaikkein parhain uimapaikka ikinä oli kun löydettiin sellainen kalliolouhos jonka keskelle oli kertynyt vettä. Syvimmillään oli puolisentoista metriä vettä. Vesialue oli noin 20x20m ja kallio lämmitti veden aina todella lämpimäksi. Harmitti kun myöhemmin se räjäytettiin kokonaan. 

Teltassakin joskus uskaltauduttiin nukkumaan. Meidän kissa ei vaan tykännyt teltoista ja hyökkäili ulkopuolelta kynnet ojossa kankaaseen kiinni. Kerran äitikin teki meille tiipiiteltan rakennusmuovista. Se oli kiva. Sinne äiti laittoi lattiaksi vanhoja mattoja. Sinne mentiin loikoilemaan saunan jälkeen. 

Kyllä näitä hyviä ja onnellisiakin asioita lapsuudestani löytyy vaikka se osin kurjaa ja synkkää olikin. Niitä iloisia hetkiä on kiva muistella.