Tänään tuli 8 vuotta täyteen miehen kanssa. Jotenkin sitä aina odottaisi että tälläset vuosipäivät olisi kukilla ja sydämillä höystettyjä vaaleanpunaisia ja söpöjä päivä. Odotukset on aina liian korkealla. Eihän me olla edes koskaan oltu mitenkään romanttinen pariskunta. Olen kyllä pistänyt merkille että minulla on liian suuret odotukset kaiken suhteen. Eritoten ihmisistä. Vaikka en itsekkään ole terävin kynä penaalissa, en voi sietää tyhmiä ihmisiä. Uuden ihmisen kohdatessani voin aluksi joka vihata tai pitää hänestä mutta yleensä pitemmän ajan kuluessa alan suorastaan vihaamaan kaikkia.

Taso vaatimukseni muitten kohdalla on liian korkealla. Tuntuu typerältä vaatia ihmisiltä niin paljon kun itsekkään en ole mitenkään erityinen. Ei minulla ole oikeutta vaatia keltään mitään. Vai onko? Olen vain kyllästynyt koska tämän takia minulla ei ole ystäviä. Kavereita tulee ja menee mutta kukaan ei jää. Olo on välillä todella yksinäinen. 

Usein pakenen todellisuutta kirjoihin, elokuviin ja tv sarjoihin. Se on ainoa keino paeta kaikkea. Yksinäisyyttä, pelkoa ja ahdistusta. 

Minulla on tällä hetkellä kyllä todella paljon patoutunutta agressiota sisälläni ja haen sitä jatkuvasti lisää lukemalla keskustelupalstoja ja tarkkailemalla ihmisiä jotka käyttäytyy typerästi. Tietenkin koska olen ylikiltti ihminen joka ei halua pahoittaa kenenkään mieltä, en sano kellekkään mitään vaan kiehun yksinäni sisällä päin. Pitäisi oppia joku kanava millä purkaa sitä.

852876r9kuxche8j-normal.jpg