Niinkuin sanottua mikään ei voi koskaan mennä hyvin. Viimeksi kirjoitin että kaikki on oikeastaan ihan hyvin. Vaan eipä taas ole enään. Olisihan se pitänyt arvatakkin. Palasin sairausloman jälkeen töihin ja sain pomolta haukut ja syytteet asioista joihin tiedän 100% varmasti olevani täysin syytön. Eipä uskottu niinkun arvata saattaa. Syy piti kertoa vaikka en sitä itsekkään tiennyt. Suutuin ja loukkaannuin todella verisesti. Maailmalta putosi taas pohja ja tunsin itseni täysin mitättömäksi ja huonoksi. Sanoin että jos joku väittää että minä en tee töitäni kunnolla niin suutun oikeasti. Siitä ei kuulemma ollut kyse vaikka juuri siitä todellakin oli kyse! Jotain siinä firmassa on minua vastaan tai oikeastaan jollain on siinä firmassa minua jotain vastaan. Asia on tehty selväksi koska sama ralli toistuu joka kerta kun olen ollut joko lomalla tai sairaslomalla ja palaan töihin. Jos valitettavaa ei löydy, se keksitään koska jostainhan on pakko päästä sanomaan. 

Ei kuulemma pidä ottaa henkilökohtaisesti. Ai miten ei sellaista ota henkilökohtaisesti kun päin naamaa syytetään siitä että on muka tehnyt työnsä huonosti. Se on aina vaikea ottaa muuten kuin henkilökohtaisesti varsinkin kun perse ruvella olen niitä taloja hinkannut ja pitänyt niistä huolta. Ainutkaan asukas ei ole valittanut, päinvastoin! Jos olisin tietoisesti jättänyt tekemättä kunnolla töitäni olisin ottanut kyllä kritiikin vastaan koska olisi sanottu asiasta mutta nyt en todellakaan ole jättänyt mitään tekemättä edes epähuomiossa koska olen todella tarkka työni jäljestä. 

Itkin töissä ja oli todella kurja olo. Pieksin itseäni ja vihaan taas itseäni vielä enemmän vaikka tiedostan että syy ei tällä kertaa todellakaan ollut minussa. Ilmassa oli todellakin "pientä" liiottelun makua. Tämä oli todellakin hyökkäys minua vastaan omasta mielestäni enkä taas pääse tästä yli seuraavaan kuukauteen. 

Olen väsynyt siihen kuinka raskaasti otan tälläiset asiat mutta kun en osaa ottaa niitä muutenkaan. Itsetuntoni on niin mitätön että en kykene ottamaan kritiikkiä vastaan, varsinkaan silloin kun se on täyttä keksittyä paskaa. Olen niin vihainen että sisälläni kiehuu. On niin epäreilua että minua ei uskota kun yritän kertoa totuuden. No elämä on epäreilu. Haluaisin taas vaan mennä peiton alle piiloon ja jäädä sinne loppu elämäksi. Olen niin kyllästynyt.

Kiitosta ei tule enään koskaan muuta kuin asukkailta. Se kyllä riittäisi mutta en jaksa enään ainaista valitusta joka asiasta kun teet niin tai näin niin aina on väärin. No sitä saa mitä tilaa. Kyllä minäkin osaan olla mulkku. Jos minulle ollaan mulkkuja niin olen kyllä sitä takaisin.