Tänään oli taas aal kokoontuminen. Se tuli kyllä taas todella tarpeeseen. Muita kuunnellessa sitä tajuaa uusia asioita joka kerta itsestään. Tänään esim sen että se asia jota eniten kaipaan on se että joku toinen ihminen oikeasti kaipaisi minua ja näyttäisi sen että kaipaa. Minun ystävistäni tasan yksi ihminen osoittaa sen ja me nähdään todella harvoin. Olen niin kyllästynyt siihen että kukaan ei koskaan ole minua varten siinä kun tarvitsen vaikka itse olen aina kun minua tarvitaan. Silloin harvoin kun tarvitaan. Nykyään kukaan ei edes oikeestaan tarvi. Ihmiset ei soita minulle päin että mennäänkö jonnekkin. Mitä niin väärää olen tehnyt että en kelpaa. Mitä olen tehnyt niin väärin että kukaan ei kaipaa. Tarvitsisin edes yhden ystävän joka todellakin olisi siinä silloin kun eniten sitä kaipaan, kun olen kaikkein syvimmissä vesissä ja olisi siinä niin kauan että pääsen pyristelemään edes metrin lähemmäs pintaa. 

Mieheni kuuluisi myös olla sellainen ihminen johon voin luottaa että hän on siinä kun tarvitsen kannustusta ja turvaa mutta hän ei ole. Minulle riittäisi että hän pitäisi sylissä ja sanoisi että kaikki järjestyy. Sekin on liikaa. Olenko niin vastenmielisen pelottava että hän tahallaan pysyy kauakana ja antaa minun yksin taistella? 

Mutta miten tämänkin asian voi ottaa esille esim kavereiden kanssa? Ahdistaa edes ajatus ja tulee sellainen olo että olen itsekäs kun kehtaan pyytää sellaista. Että ei kenenkään tarvi kuunnella minun ongelmiani. Vaikka sitähän se ystävyys on, että voi avautua toiselle kokonaan ilman että tarvii pelätä juuri tätä että kaikki kaikkoaa eikä ketään kiinnosta. 

Sitten on se pieni ihmis ryhmä joiden tekemiset menee suoraan jonnekkin tuonne syvälle ja saa minut täysin raivon partaalle mutta kuitenkin samaan aikaan minulle on kovin tärkeää että he juuri pitävät minua hyvänä tyyppinä ja mielistelen heitä samaan aikaan vaikka pääni meinaa seota heidän käytöksestään ja siitä kuinka he pompottavat muita oman mielen mukaan. 

Ajatukset sinkoilevat taas niin ympäriinsä. Eniten olooni kuvaa superpallo jonka heittää pomppimaan tyhjään huoneeseen. Tai kun pienen hennon paperilennokin heittää myrskytuuleen.

Tuntuu pahalta olla niin yksin vaikka ympärillä on ihmisiä. 

depressed-girl-sad-water-favim-com-11905