Tänään saapuis taas suru-uutinen kotopuolesta. Meidän eräs perhetuttu/naapuri joka oli minulle kuin vaari, nukkui pois viime yönä. Hän sairastui keuhkokuumeeseen eikä kestänyt sitä. Olin töissä kun sain ilmoituksen. Oli vaikea pysyä koossa. Mies oli aivan mahtava ihminen ja hänellä oli suuri sydän. Hän oli poikamies eikä hänellä siis ollut lapsia eikä lapsen lapsia. Hän piti meitä neljää sisarusta omina lapsenlapsinaan. Hän kävi lämmittämässä meidän talon sillä välin kun äiti oli töissä ja me koulussa. Hän lämmitti myös minun huoneeni (asuin ulkorakennuksessa olevassa huoneessa). Aamuisin hän kuskasi minut aina isontien varteen odottamaan bussia ja oli aina päivällä vastassa ja vei kotiin. Jos oli kova pakkanen hän kuskasi minut kylälle asti 20km päähän ettei tarvinnut odottaa bussia kylmässä. Kun meillä oli taloudellisesti tiukkaa ja nähtiin nälkää hän vei äitin kauppaan ja osti monella sadalla markalla ja myöhemmin monilla kymmenillä euroilla ruokaa. Koskaan ei hyväksynyt takaisin maksua. Kun isosisko täytti 18, maksoi hän siskon ajokortin. Kun minä pääsin ripille, osti hän minulle skootterin. Antoi aina rahaa vaatteisiin ja karkkiin. Auttoi aina kun oli tarve. Ei tälläisiä ihmisiä vain ole olemassa. Ei ainakaan montaa. Jäin niin suuresti velkaa tälle ihmiselle vaikka hän ei asiaa tietenkään niin nää. Näitä uutisia kukaan ei halua saada. Tuntuu niin pahalta ja itkettää :'( Onneksi voin vielä mennä kunnioittamaan hänen muistoaan hautajaisiin. Lepää rauhassa <3

RestInPeace.jpg

Hämärä hetki,

yö hiljainen hyvä on sylissä sen.

Tähtien vyö oppaana siellä,

kultainen tomu peitteenä tiellä. <3