Nyt on reissattu koko kesäloman edestä. Tulin pohjosesta pois yöjunalla viime edellis viikon maanantaina. Lähtö oli todella rankka ja suorastaan repivä. Tuntu väärältä lähteä kun ei tiedä koska näkee seuraavan kerran. Meneekö taas vuosi. Siskon ihana tyttönen sielä oli aamulla minua etsinyt ja kysellyt että minne täti katosi. Sen kuuleminen oli aika rankkaa. Sydämeen särkee kun ajatteleekin. Olen ollut jos puolitoista viikkoa poissa ja edelleen hän kyselee perääni. Onneksi pystytään puhumaan skypen kautta. Ikävä on niin kova että itkettää ja tuntuu että sydän painuu kasaan. Viikonlopun olin keskisuomessa pikkusiskon luona. Tapasin ystäviä ja sukua. Kävin myös katsomassa vauvaa jonka kummiksi tulen ensi kuussa. 

Tuntuu kamalalta sanoa mutta toivoisin että isosiskoni eroaisi miehestään ja muuttaisi takaisin etelämpään. En toivoisi sitä jos tietäisin hänen olevan onnellinen mutta kun hän on kaikkea muuta. Elämä pohjosessa oli melko stressaavaa ja yhtä huutoa. Siskon miehen pojat ovat ylivilkkaita ja traumatisoituneita oman äitinsä takia. Itse en jaksaisi tuollaista arkea sekuntiakaan. 

Pikkusisko on laihtunut aivan olemattomiin. En tiedä johtuuko jostain lääketieteellisestä asiasta vai ihan siitä että syöminen ei kiinnosta. Sairaalloisen laiha hän kuitenkin on. 

Oli ihana nähdä ystäviä ja sukulaisiakin. Serkku valmistui ammattikoulusta ja käytiin juhlissa pyörähtämässä. Meidän suvun juhlat on onneksi rentoja ja hauskoja. 

Äiti oli tietysti kännissä kuin apina eikä tajunnut maailmasta mitään kun käytiin. Suurin huoli oli vain se että viedäänkö sille viinaa ja monen aikaa. Ovelana yritti väittää että haluaa serkulle antaa lahjaksi rahaa että pitää käydä äkkiä ensin kotona (tai ei se mikään koti ole) pyörähtämässä ja viemässä viinaa ja sitten vasta mennä valmistujaisjuhliin. Sanoin että ei onnistu. Pikkusisko otti asian aika raskaasti ja raivosi äitille puhelimessa. Uhkasi jopa hakata hänet kun päästään perille. Äiti oli vaan hiljaa. Yleensä lyö luurin korvaan. Nyt kysy vaan lopuksi että joko lopetit ja muistutti taas viinapullosta. Soitti noin viiden minuutin päästä uudelleen siitä hemmetin pullosta. Sanoin että ihan tuntuukin siltä että haluat nähdä meidätkin kun kyselet vaan viinas perään. Tiedän että me oltiin sille ihan yks hailee kunhan se pullo tuli. Vein sen vaan koska tiesin että saan siitä rahaa ja saan autoni sillä tankattua. Äiti oli kännissä kaatuillutkin taas kun oli joka paikka haavoilla ja mustelmilla. Sitä päivää odotellessa kun sieltä soitetaan että on käynyt pahemmin. 

Vaarin hautaus asia ei ole edennyt meidän osalta mihinkään kun kukaan ei tiedä mistään mitään. Kukaan ei teidä missä ruumis on ja kuka sille tekee mitäkin. Vaarin lapset on ainakin niin katkeria siitä että vaari rakasti meidän perhettä enemmän kun heitä että tekevät vaan kiusaa sillä ettei kerro. Olisivat itse pitäneet vaariin yhteyttä joskus niin tilanne olisi ehkä erillainen. Sain valokuvia joita oli vaarin ja mummun asunnosta otettu. Niissä oltiin minä ja isosiskoni vaarin kanssa. Vaari oli onnellisen näköinen meidän kanssa ja me oltiin onnellisia vaarin kanssa. Tuli kamala ikävä vaaria. <3 Mummua myös joka makaa laitoksen vankina ja oman kehonsa vankina. Aivot ei enään toimi kunnolla eikä hän tiedä edes kuka itse on. Vaari oli ihana ihminen ja kaipaan häntä syvästi. Seuraava taistelu vaarin lasten kanssa on omaisuudesta. Puolet kuuluu edelleen mummulle koska he olivat naimisissa. Ollaan kuultu jo syytteitä siitä kuinka ollaan viety taideaarteita. Mummun ja papan seinällähän ei ollut kuin yksi seinävaate ja äidin kokoamia palapelejä. En ihan tiedä mitkä ovat taideaarteita niistä. Piti hankkia mummun pankkitiedot että näkee että vaari on käyttänyt mummun rahoja ettei ne voi väittää että me ollaan viety vaarin rahat. Vaari itse myi joku kymmenen vuotta sitten kesämökin juuri siksi ettei ne lapset saa sitä ja riitele siitä. Vaari myös antoi veneensä pois samasta syystä. En käsitä miten ihmiset voi olla niin tunteettomia että rupee riitelemään tälläsistä asioista. Jotain kunnioitusta pitää olla. Vaari raukka. Onneksi täysin tietämätön tilanteesta.