Niin kuin arvasinkin, en kyennyt niin nopealla aikataululla päättämään loppuelämästäni ja olen edelleen loukussa tässä helvetin tilanteessa. Asia olisi helpompi ehkä päättää ja hoitaa jos minulla olisi kunnollinen tukiverkko mutta minulla ei ole täällä ketään. Ei ole kavereita eikä ole perhettä. Olen yksin. Tiedän kyllä että vaikka mitä sitä haluaisi niin aina päädyn siihen tilanteeseen että olen lopulta aina yksin ihan hajalla. Tämäkin 10 vuoden suhde on hajoamassa käsiin vaikka luulin että tämä on se loppu elämän suhde jossa kuolema meidät erottaa. Se olikin sitten kaikkea muuta. Yritin pitää itseäni koossa ja yritin olla sellainen että kelpaisin mutta se ei riittänyt. Nyt olen ihan palasina ja hermorauniona. En jaksa enään yrittää enkä tiedä mitä voisin enään tehdä toisin. Haluaisin vain pois tästä tilanteesta. En jaksa hoitaa sitä kaikkea paskaa mikä tästä seuraa. Haluan vain että voisin joskus edes korjata itseni ja nuolla haavani. Se on niin hemmetin raskasta olla koko ajan hajalla. Tekisin melkein mitä vain sen eteen että saisin pari minuuttia paeta tätä todellisuutta.

En uskalla elää täysillä koska pelkään niin paljon sitä että minut torjutaan ja hylätään. Saatan aluksi yrittää mutta lopulta vetäydyn taas kuoreeni ja yritän tappaa kaikki tunteeni. En halua kertoa kellekkään todellisia tunteitani koska pelkään että se vain karkoittaa kaikki ihmiset läheltäni tai että saan vain torjuntaa osakseni. Sitä olen saanut elämässäni niin paljon että en vain jaksa enää. 

Kaiken tämän ahdistuneisuuden ja tuskan keskellä silti yritän auttaa kaikkia. Vaikka oma sydän onkin särkynyt niin silti se särkyy vielä enemmän kun haluaisit auttaa ahdingossa olevia tärkeitä ihmisiä tietäen että omat meriitit ei siihen riitä. Jotenkin aina sitä vain haluaa auttaa muita enemmän kuin itseään. 

Miksi ei vain voisi tappaa kaikkia tunteita sormia napauttamalla? Ei tarvitsisi rikkoa itseään kenenkään takia.

Tällä hetkellä tuntuu että en saa edes happea. Ahdistaa kun koko ajan joku odottaa minulta jotain ja vaatii jotain. En jaksa olla täällä sitä varten että elän muiden ehdoilla. Tämä on minun elämä. Haluan elää itseäni varten. 

Haluaisin vain eristäytyä kaikista ihmisistä koska en lopultakaan saa kestään mitään irti. En halua myöskään enään päästää ketään lähelleni. Aina kun päästän niin huomaan olevani taas siinä tutussa tilanteessa että jään ihan yksin nuolemaan haavojani jotka siinä tuoksinnassa saan, oli kyse sitten kaverisuhteesta tai jostain muusta suhteesta. En tiedä onko minussa oikesti jotain pahasti vialla vai onko vain epäonni suosinut kohtalaisen usein. 

Oli kyllä silti ihanaa että pikkusisko oli luonani yli viikon. Sain myös eilen viettää yden tämän vuoden top5:een menevistä päivistä.