Elämä on peli ja minun pelilaudalleni jaettiin väärät nappulat. Muistan pieniä pätkiä aivan varhaisemmasta lapsuudestani. Muistan miten paljon aikuisten ongelmia jouduimme jo lapsena kestämään. Isä oli alkoholisoitunut ja käytti viinan kanssa pillereitä. Suoraan sanottuna täysin arvaamaton ja vaarallinen. Kun äiti jätti isän ja vei meidät pois kaikki tavarat jotka ei muutamaan muovikassiin mahtunut jäi taakse ja yritimme päästä jaloillemma toisella paikkakunnalla jonne isä tuli perässä. Isä jopa houkutteli minut ja siskoni ulkoa mukaansa ja vei pois äidin luota. Poliisit hakivat meidät takaisin kotiin. Muistan myös sen köyhyyden kun ei ollut ruokaan rahaan. Äiti oli päiviä syömättä että meille riitti ruokaa. Koin jo pienenä siitä huonoa omatuntoa. Kavereita ei kerennyt saamaan kun aina muutettiin pois isän ulottuvilta. Suomi valitettavasti on pieni maa eikä tarpeeksi kauas koskaan päässyt.

Kun me viimein päästiin muuttamaan lähelle sukulaisia ja isä jätti meidät viimein rauhaan elämä rauhottui hetkeksi. Alkoholisteja on silti ollut elämässäni läsnä aina jonka takia pelkään kuollakseni humalaisia ihmisiä. Kaikki mies roolimallit elämässäni olivat alkoholisteja.

Äiti löysi miehen jonka luo me muutimme. Me oltiin siskon kanssa tietenkin innoissamme uudesta kodista ja halusimme innokkaasti kutsua tätä uutta miestä isäksemme. Asia ei ollutkaan ihan niin kultareunainen satukirja kun odotimme. Me emme saaneet uutta isää. Minä sain uuden vihollisen.

Tämä mies ei oikeastaan koskaan hyväksynyt meitä. Oli itse ollut perheen ainoa lapsi eikä ollut koskaan ollut lasten kanssa tekemisissä. Tämäkin mies alkoi juomaan. Tietenkin sitä mietti että oliko sitä niin kamala lapsi että selvin päin ei kukaan kestänyt.

Muistan tapauksen kun siskoni ja minä etsimme jääkaapista hillopurkkia ja siskoni tiputti purkin vahingossa tämän miehen varpaille. Minua rangaistiin tästä repimällä hiukset päästäni irti. Kalju läntti jäi muistoksi.

Perheeseen syntyi kaksi sisarusta lisää. Minä olin todella mustasukkainen koska tuntui että en saanut keneltäkään huomioo. Olin se ”jämä” lapsi. Oli isosiskoni joka oli vanhin, sitten oli veljeni joka oli ainoa poika ja pikkusiskoni joka oli nuorin. Koin aina jääväni hieman muiden varjoon.

Meidän perheellä ei ole koskaan ollut paljoa rahaa ja välillä kituutimme jopa nälässä. Onneksi oli avuliaita ihmisiä ympärillä.

Pikkusisarenikin joskus sai tietenkin osansa isänsä raivosta. Usein nousin puolustamaan pienempiä. Kerran sain tästä hyvästä cd-levyn silmäkulmaani jossa on tänä päivänäkin arpi. Tästä samasta syystä tämä mies myös heitteli minua kivillä (puolen nyrkin kokoisilla). Huoneeni oli ulkorakennuksessa ja hän myös hauskuutti itseään irrottamalla huoneeni sulakkeen sisällä olevasta sulaketaulusta koska tiesi minun pelkäävän kuollakseni pimeetä. En uskaltanut hievahtaakkaan. Istuin siis koko yön pimeässä sängylläni peläten. Kerran menin äidin kanssa juttelemaan heidän makuuhuoneeseensa kun tämä mies tuli paikalle hän mäjäytti minua nyrkillä täysiä päälaelle. Jalat pettivät alta.

Lapset usein jättivät myös lelujaan pihaan hieman hujan hajan. Yhtenä päivänä mies päätti että näitä kun ei osata siirtää niin menkööt ja ajoi pikkuveljen pyörän päältä ja pikkusiskon brion mopon päältä joka oli todella tärkeä koska se oli ollut kaikilla muilla lapsilla käytössä paitsi isosiskollani.

Joskus tämä mies joi itsensä sellaiseen humalaan että hänellä suoraan sanottuna napsahti päässä. Heräsimme yhtenä aamuna siihen että automme ikkunat oli hakattu kirveellä palasiksi. Kirves oli pystyssä tuulilasissa. Naapurin postilaatikkokin oli saanut osansa ja löytyi ojan pohjalta.

Seuraavalla kerralla kun tämä napsahdun tapahtui minun ja siskoni huone koki kovan muutoksen. Jopa meidän telvisio oli heitetty pöydältä alas johon se oli jäänyt johdon varassa roikkumaan. Äidin ja oman sänkynsä hän heitti nurin ja kaatoi lattioille vettä ja silppusi kilon juusto kimpaleen vielä lattioita koristamaan. Kahvipannu oli heitetty seinään ja kahvia oli joka puolella. Kännykkä oli palasteltu 2cm palasiksi. Tuollaiset näyt saavat lapsen pois tolaltaan. Se oli järkyttävää ja todella pelottavaa. Pelkäsin tätä ihmistä.

Joskus kun tämä mies joutui kuskaamaan minua kavereilleni hän ajoi autolla niin lujaa kun pääsi. Tiet meillä päin oli pieniä hiekkateitä ja pelkäsin aina henkeni edestä. Kerran auto lähtikin lapasesta mutta onneks kukaan lapsista ei ollut kyydissä.

Teini-iässä olin toki vaikea tapaus mutta sain usein nyrkistä. Sitä en koskaan ole ymmärtänyt. Miten aikuinen jonka pitäisi huolehtia lapsesta ja taata tälle turvallinen elinympäristö, voi nostaa kätensä ja lyödä puolustuskyvytöntä. Millaset vanhemmat antaa lapsilleen evääksi elämään väkivallan, valehtelun ja alkoholin huuruisen muiston kaikesta?

Muistan myös oman isäni joka joskus minun ollessa ala-asteella ilmoitta yllättäen haluavansa tavata meidät ja tietenkin olimme innoissamme. Ikävöimme isäämme koska emme tietenkään muistaneet millainen hirviö häin oli tai ehkä halusimme uskoa hänen muuttuneen. Vierailut oli viinan katkuisia ja muistan hyvin kun isä otti meidät mukaan leikkimään hauskaa leikkiä jossa etsimme hänen viinapullojaan jotka vaimonsa oli piilottanut. Kahden vierailun jälkeen tuli kirje postissa jossa isä kertoi meille ettei halua olla meidän isä.

Muutaman vuoden päästä saapui aina anteeksi pyyntö kirje. Aina toivoimme että tällä kertaa kaikki onnistuu. Koskaan ei onnistunut. Me emme olleet tämän miehen lapsia kuin biologisesti, emme henkisellä tasolla koska tämä ihminen oli henkiseltä tasoltaan meitäkin alempana.

Molemmat vaarini olivat alkoholisteja. Myös Vaari puoleni jota pidin ainoana oikeana vaarinani, joi usein. Äidin isä ei liiemmin välittänyt meistä eikä halunnut meitä kylään. Joskus menimme silti mutta vaari ei viettänyt kanssamme aikaa. Isän isä ei pitänyt yhteyttä juuri koskaan. Näin hänet koko hänen elämän aikana noin 5 kertaa. Silti oli kova paikka kun hän nukkui pois syksyllä 2011.

Meitä ei juurikaan koskaan halailtu eikä kerrottu että meitä rakastetaan. En ole koskaan tottunut hellyyden osoituksiin tai tunteiden avoimeen kertomiseen perheen kesken. Siitä tuli lähes tabu meillä. Äiti kertoi rakkautensa vain harvoin humalassa.

Äiti alkoholisoitui noin 8 vuotta sitten. Hän löysi uuden miehen joka oli täysin alkoholisti joka vei hänet mukanaan pimeään. Äiti sulkeutui täysin ja se ihminen joka oli minun äiti katosi kokonaan. En tunne tätä ihmistä enää. Pienemmät sisarukseni olivat vielä silloin alaikäisiä kun kaikki alkoi. Toinen oli vielä ala-asteella. Heidän elämä oli yhtä taistelua päivästä toiseen ja minä yritin auttaa niin paljon kun pystyin täältä kaukaa.

Äiti ja tämä mies tappelivat usein ja lapset pelkäsivät. Lapset joutuivat itse usein hoitamaan ruokansa ja huolehtimaan koulun käyntinsä. Asunto oli uisein saastainen ja lapset yrittivät pitää sitä jossakin kunnossa. Minäkin kävin siellä välillä siivomassa. Äiti ja tämä mies polttaa sisällä joten lasten vaatteet haisivat todella pahalle ja siitä huomauteltiin heille.

Yhtenä jouluna vein uuden poikaystäväni meille. Äiti ja tämän mies oli tietenkin kännissä ja tappelivat jatkuvasti. Äiti myös haukkui minut lehmäksi ja isosiskoni huoraksi. Äiti on myös sanonut siskolleni että siskoni eksä on enemmän lapsi äidille kuin isosiskoni ikinä. Millainen äiti sanoo lapsilleen tälläistä? Lopulta hän käski meidän painua vittuun.

Mies myös kävi lapsiin käsiksi. Pikkuveljeäni varsinki hän uhkaili usein. Kerran tämä mies riepotteli veljeäni niin että hänen paitansa repesivät. Lapsia on uhkailtu myös kirveellä jonka päätteeksi mies pisti veljeni huoneen palasiksi, vesurilla ja haulikolla. Kerran tämä hirviö toi sisälle myös käynnissä olevan moottorisahan. Voitte miettiä miltä tuntuu kun pikkusisko soittaa henkeänsä peläten ja pyytää apua.

Lapset olivat hyvin usein isosiskoni luona evakossa ja koulun käynti kärsi. Aina keksittiin joku tekosyy.

Jos minä olin paikalla kun tämä mies rupesi riehumaan sain myös itse osan tästä uhkailusta.  En pelännyt tätä miestä koskaan. Säälin ja halveksin.

Lopulta pikkusiskoni kuolusta tehtiin sossuun ilmoitus. Pikkusisko oli jäänyt jälki-istuntoon ja äidin piti hakea tämä kun istunto oli loppu. Molemmat oli tietenkin sitten kotona niin kännissä että puheesta ei meinannut saada selvää. Busseja ei enää mennyt eikä taksiin ollut varaa. Pikkusisko pääsi onneksi koulun lähellä asuvan kaverinsa luokse yöksi.

Sossu teki kiireellisen huostaanoton ja siskoni muutti isosiskoni luokse asumaan. Pikkuveli asui toisella paikkakunnalla asuntolassa.

Äidin luona pikkusiskon piti käydä viikonloppuisin mutta joka kerta kun hän sinne meni, isosisko joutui hakemaan tämän usein samana iltana takaisin koska äiti ei pystynyt olemaan selvin päin.

Äidin mies jatkoi uhakailuaan ja haukkui usein pikkusiskoani huoraksi. Joskus tämä jopa lukitsi pikkusiskoni pakkaseen ulos ilman ulkovaatteita.

Nyt pikkusiskoni käy tuskin koskaan enää kotona enkä minäkään sielä halua käydä. Kävin viimeksi jouluna ja äiti oli niin pohjalla että häntä tuskin kukaan enää voi pelastaa. Se on tuskaista katsoa vierestä kun oma äiti juo itsensä hautaan. On myös tuskallista myöntää että oma äiti vahtoi sinut ja muut sisaruksesi viinaan. Ensin sen teki isä, sitten äiti. Me neljä sisarusta olemme nyt omillamme mutta pidämme yhtä ja selviämme.