Eilen saatiin vähän puhuttua. Vaikea silti puhua ihmisen kanssa joka ei avaa suutaan muutakun murahtamaan välillä. Sydän on edelleen särkynyt. Kuka nyt tälläisestä päivässä toipuisikaan? Kaikki kaatui tietenkin minun niskaani ja vaikka tunnustin ja hyväksyin muutamat syytökset ja pyysin anteeksi, en itse ollut anteeksipyynnön arvoinen. Kysyin että mitä jos ensi kerralla et lopetakkaan ajoissa. Tähän tuli vastauksena nauru ja "no sit sä varmaan kuolet". Lupasi kuitenkin ettei tämä koskaan tule toistumaan. Ja kyllä tiedän että aina ne lupaa. En tiedä itsekkään uskonko vai en. Hän ei voi puhua suhteesta koska ne ei kuullemma vatvomalla parane. Tottakai ne puhumalla selviää! Mistä ihmeestä tälläinen käsitys on edes voinut tulla. 

Putkiremontinkin hinta vain nousee ja nousee enkä tiedä miten me oikein selvitään. Asioilla on onneksi aina tapana jotenkin selvitä. On selvinnyt tähänkin mennessä. Maanantaina pitäisi jo palata töihin. Ahdistaa ajatuskin, kolmen kotona vietetyn viikon jälkeen. 

Asiat vaivaa minua edelleen. En pääse niistä millään yli. Tai siis koko se riita mistä tää kaikki sai alkunsa. Minulla oli tärkeä meno eikä käytössämme ole tällähetkellä kuin minun autoni. Miehelläni on naispuolinen kaveri jonka olemassa olo suuresti ärsyttää minua. En jaksa luetella syitä mutta ärsyttää ja kun luottaminen ei ole vahvimpia puoliani varsinkaan sen jälkeen kun mieheni jäi 4 vuotta sitten kiinni pettämisestä. En voi edes yrittää keskustella asiasta koska se johtaa riitaan. Tulen hulluksi tätä menoa ennen kevättä. Olisi niin helppoa kun voisi vain nukkua pois mutta en kestä sitä ajatusta että millaisen tuskan jättäisin lähimmäisilleni. Se olisi itsekästä ja törkeää. 

Ulkona on kamalat pakkaset ja tämä talo on kuin jääkaappi. En tajua miten täällä on näin kylmä vaikka patterit on täysillä. Toivottavasti nämä pakkaset kohta hellittäisi. Huomenna aion vähän kyllä kantaa tavaroita autotallista sisälle että saisi autonkin sinne viimein. 

Olen yrittänyt tänään olla normaali ja mukava miehelleni mutta hän vaan tiuskii ja jos menen lähelleen hän työntää pois ja sanoo ettei tykkää kun kiehnään. En tajua hänen mielentilaansa. Sanoi ettei ole ollut onnellinen pitkiin aikoihin. Miksi sitten osti minun kanssa talon ja otti kuusilukuisen summan lainaa. Nyt hän käyttäytyy niinkuin erottaisiin ihan juurikin mutta osti meille silti liput yhteen kesän tapahtumaan. 

Mitä ihmettä tässä oikeen pitäisi ajatella?! Tekisi mieli huutaa ja raivota ja hajoittaa jotain.