Jotain hyvääkin taas tapahtuu. Pankista tuli ilmotus että meille on myönnetty lisälaina putkiremonttia varten. Kylppärin remontti edistyy viimein ja talo alkaa kohta näyttää jo kodilta. Huonekaluja on jo ostettu. 

Palasin tällä viikolla töihin neljän viikon sairasloman jälkään. Jalka toimi aluksi ihan ok mutta tänään se ärtyi taas niin pahasti että sitä särkee levossakin. Ei ehkä olisi ollut vielä oikea aika mennä takaisin mutta en kehdannut olla pois ja olisin tipahtanut kelan sairaspäivärahoille jotka ovat ihan naurettavan pienet ja tulee silloin tilille kun huvittaa. En pysty enään jäämään uudelleen koska pelkään taas muiden reaktiota varsinkin kun meiltä jää ihmisiä talvilomillekkin nyt. 

Sen viikon takaisen selkäsaunan jälkeen elämä on ollut melko normaalia. Asia jäi kokonaan käsittelemättä eikä kumpikaan ole maininnut asiasta ollenkaan. Molemmat on oikeastaan niinkuin sitä ei olisi tapahtunutkaan. Mies häpee lyömistään ja minä sitä että otin lyönnit vastaan. Romantiikkaa ei ole kyllä ollenkaan. Sitä vaan kaksi ihmistä osti talon ja asuu siellä yhdessä mutta siinä kaikki sitten onkin. 

Olen pahalla tuulella koko ajan koska olen niin väsynyt vaikka yritän nukkua kunnolla ja syön vitamiineja. Vaihdoin ruokavalionikin paremmaksi enkä ole syönyt roskaruokaa tai herkkuja melkein kolmeen viikkoon. Olen jopa syönyt aamupalaa ennen töihin lähtöä jota en ole tehnyt ikinä. Ulkoillakkin pitäisi mutta nenääni en vapaaehtoisesti tuohon pakkaseen laita. Ehkä sitten kun pakkanen laskee alle kymmeneen. 

Tämä asunto on kyllä melkoinen iglu. Lämpöä on tuskin 20 astetta. Olen tottunut hieman lämpöisempään. Menee hetki kyllä että tähän tottuu. Toivottavasti remontti rahaa jäisi sen verran että saataisiin ilmalämpöpumppu. 

Olen kiinnittänyt huomioo taas siihen että minua syytellään koko ajan joka asiasta. Jopa töissä aivan käsittämättömät asiat ovat minun syytäni. Jopa sellaiset jotka on käsketty tekemään mutta ei sitten pitäisikään tehdä. Mieheni syyttää minua ihan jokaisesta asiasta mitä tässä maailmassa tapahtuu. Suutun heti ja rupean puolustelemaan itseäni vaikka ei minun tarvitsisi edes vaivautua noteeraamaan koko typeriä syytöksiä. 

En ole taas pystynyt sanomaan "ei" mihinkään. Lupaudun joka paikkaan mihin pyydetään vaikka ei kiinnosta yhtään. Sitten ärsyttää niin paljon että tekisi mieli lähteä menemään mutta en kehtaa. Taas omalla kustannuksellani menin siivoomaan muualle vaikka kotonakin pitäisi siivota ja jalka on kipeä. 

Nyt vasta sitä huomasin kuinka kiintynyt olen tähän taloon. Rakastan sitä vaikka se ei ole kaunein kukka kedolla ja hirvittävä rahareikä. 

Nämä blogikirjoitukseni on vähän sekavia kun vaihdan aihetta koko ajan. Anteeksi. Kirjoitan vaan mitä mieleen sattuu tulemaan. 

Taidankin kuunnella loppu illan onnellista musiikkia jos sitä mielikin pysyisi plussan puolella ja ahdistun menisi pois ilman rauhoittavia.