Ainaisen valituksen jatkoksi ainaista valitusta. Tosin vaikka tiedän että on ihmisiä jotka kärsivät paljon pahimpien ongelmien kanssa, en tiedä niistä ongelmistä ja niiden kanssa elämisestä luojan kiitos mitään eikä minun tarvitse muiden ongelmia ratkoa ja murehtia (vaikka usein niin teenkin). Minulla on oikeus murehtia omat murheeni ja tämä sivusto on ainut paikka missä voin kasvottomasti vuotaa joka ikisen kipeän asian. Pelkästään se että joku lukee näitä helpottaa oloani. 

Juteltiin äsken mieheni kanssa ja hän sanoi ettei ole ollut pitkään aikaan onnellinen kanssani. Kysyin taas miksi sitten osti kanssani talon. Sanoi olevansa materialisti. Kysyin että miksi sitten osti minun kanssani eikä jonkun muun. Sanoi että kun ei ole sellainen henkilö joka lähestyisi muita naisia tai osaisi etsiä ketään. Kysyin että ostiko talon minun kanssani vain siksi että ei ollut ketään muutakaan juuri silloin kenen kanssa ostaa. Kuulemma juuri näinkin asian voi ilmaista. 

Pahoinpitelystä sain syyn niskoilleni. Tuntui ainakin siltä. Koska minä ärsytin niin ei siinä kuulemma voi itseään kontrolloida. Selvä. Se oli kuulemma vahinkokin. Kuka lyö, hakkaa päätä lattiaan ja potkii vahingossa? 

Olen henkisesti ja fyysisesti ihan loppu. Mies ei suostu tekemään mitään kotitöitä koska on itsekkin kuulemma ihan loppu. Silti että en itse jaksa on pakko jaksaa koska muuten täällä ei tapahtuisi mitään. Miksi hitossa se olen aina minä jonka pitää jaksaa vaikka ei jaksaisikaan? Mitä jos tulee se päivä että palan loppuun ja sekoan? Kuka hitto täällä sitten mitään hoitaa? 

Kysyin myös että oliko järkevää ostaa taloo minun kanssani jonka kanssa ei todellakaan halua olla koska taloa ei voi siis myydä voitolla eteenpäin ennen kuin kaksi vuotta ollaan asuttu ja sittenkin jäädään miinukselle. Sanoi ostavansa minut tästä sitten ulos. Jep, millähän tuloilla. Ei ole tainnut todellakaan ajatella ihan loppuun asti taas kaikkea. 

Suhde on senkin takia ihan "paska" koska meidän seksielämä ei häntä miellytä. En ole koskaan ollut mitenkään seksuaalinen ihminen eikä se kiinnosta minua juuri ollenkaan. Ymmärrän että se on rasittavaa mutta kun hänen käsityksensä seksielämästä on se mitä pornoleffoissa tapahtuu ja yhtään kauempana ei voisi oma käsitykseni olla. Olen todella pidättäytyväinen ja sisäänpäin kääntynyt näissä asioissa. Tunnen itseni naurettavaksi ja oksettavaksi enkä halua että kukaan näkee minua ilman vaatteita. En tiedä miten saisin oman käsitykseni itsestäni muuttumaan niin että voisin olla edes hiukan vapautuneempi. Vedän kaiken aina vitsiksi koska en halua että joku muu nauraa minulle ensin. Mies kysyi että luuletko että kukaan jaksaa koko elämää elää näin että joskus se raja hänelläkin tulee vastaan. Huomautin että se on tullut hänellä jo kerran kun minua meni pettämään. Kysyi että haluanko että se tapahtuu uudestaan. Ilmeisesti hänellä on oikeus siihen jos kotoa ei saa sitä mitä haluaa. 

Olen todellakin jakomielitautinen ja mielipuoli kun olen vapaaehtoisesti tässä niinkuin Irinakin laulaa. "Samaa pirun ympyrää 24/7".

Hieman hajottaa taas ja tekisi mieli vetää kourallinen rauhottavia ja nukkua viikko putkeen että olo helpottuu. alone-girl-in-love-emo-girls-boys-fashio