En tiedä mitä on tapahtunut mutta ahdistus jatkuu ja jatkuu ja pahenee koko ajan. Ehkä se on se että tulevaisuus on jotenkin hatara enkä pysty pitämään kaikki lankoja kädessäni ja hallita kaikkea. Olemme suunnitelleet että pikkusiskoni muuttaisi meille koska hänen asumisestaa yksin ei tule yhtään mitään. Hän on masentunut ja ahdistunut jopa ehkä pahemmin kuin minä. Olen todella huolissani. Asia on nyt vähän junnannut paikoillaan suomen pyrokratian takia. En tiedä onko minusta siihen mutta haluan auttaa kaikella mahdollisella tavalla. 

Töissä on ollut ihan tuskaa olla koska ahdistukset ovat aivan suoraan sanottuna vitullisia. Tekisi mieli kyyristyä jonnekkin nurkkaan ja itkeä ja huutaa mutta pitää olla vain tyyni ja tehdä työt. Olen vuosien saatossa oppinut piilottamaan ja salaamaan sen millainen myrsky ja paha olo sisälläni on. Rauhottavia en voi töissä ottaa koska niistä menee niin sanotusti kuuppa sekaisin. Ei ole kiva sitten sielä huojuen ja horjuen paahtaa menemään. 

Äitini kävi tänään ekaa kertaa katsomassa meidän taloa. Ei sanonut sanaakaan. Tiedän että hän on kateellinen. Ei hän suostunut käymään siskonikaan luona kuin pakosta aikoinaan koska oli niin kateellinen että hänellä oli hieno koti. Olin kiitollinen että äiti tuli tällä kertaa selvinpäin mutta yritti hän juoda minun valkkarini jääkaapista. Väitin niitä kavereiden pulloiksi. Sen jälkeen hänellä olikin kova kiire lähteä kotiin. Myös siis veljeni ja mummoni oli täällä ja he olisivat halunnut olla pidempään mutta äiti hoputti kokoajan ja syy oli se että hänellä oli viinapullo autossa odottamassa. Ehkä se omien lasten näkeminen on niin rankkaa että siitä ei selviä ilman pullollista viinaa. Siskoni masennuksestakin puhuminen on hänelle rankkaa koska hän varmasti tietää että se kaikki on hänen syytään. Toisaalta hänellä on varmaan itsesuojeluvaisto joka estää häntä tajuamasta sitä täysin. 

Raha jutut on aivan päälaellaan enkä tiedä todellakaan miten me selvitään tästä kaikesta. Mutta kai kaikki aina jotenkin selviää. Luulisin. Toivoisin. 

Mutta haluaisin elää yhden päivän ilman pelkoa ja ahdistusta. Edes yhden! Yksi pieni loma omasta päästä ja ajatuksista. 

Pitäisi varata aika lääkärille että mietittäisiin tätä lääkitystä uudelleen koska jos minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö niin lääkitys pitäisi vaihtaa. Oma lääkärini on vain niin outo että en halua mennä sinne enään. Työterveyttä ei saa käyttää koska se MAKSAA pomolle liikaa. 

Järjetön väsymyskin on taas tullut. En jaksa olla ollenkaa hereillä. Voisin nukkua päivästä toiseen. Viikonloppusin herään puolen päivän aikaan ja saatan valvoa muutaman tunnin ja mennä päiväunille ja nukkua taas monta tuntia. Illalla olen jo ennen puoltayötä aivan nukuksissa. Kaikki viikonloput menee vain nukkuessa. 

Muistikin pätkii. Se johtuu näistä lääkkeistä. Sen tiedän kyllä. Se on vain hemmetin rasittavaa. Unohdan asioiden nimiä ja puhuessakin sanat menevät sekaisin enkä saa sanoja oikein suusta ulos. Kirjottaessa kirjoitan kyllä oikeat kirjaimmet sanoihin mutta täysin väärään järjestykseen. Masennuksesta johtuu varmaan se että vajoan niin ajatuksiini että en oikeasti välillä tajua yhtään mitä teen. Saatan pitkiäkin aikoja touhuta ties mitä ja sitten kun havahdun en muista mitä olen tehnyt ja miten olen minnekkin päätynyt. Se on välillä melko pelottavaa. 

Tunnen myös usein että joku seisoisi koko ajan selkäni takana ja tuijottaisi minua. En tiedä mistä se tunne tulee mutta se on todella pelottavaa ja uhkaavaa.