En ole taas saanut aikaiseksi kirjoittaa. En ole saanut aikaiseksi paljoa muutakaan. Olen ollut kaksi ja puoli viikkoa sairaslomalla kun vuoden vanha jalkavamma päätti alkaa taas vaivata. Toisaalta on ahdistanut olla pois töistä mutta toisaalta ehkä ensimmäistä kertaa päätin ajatella asian niin että sille ei voi mitään ja minun on pakko olla pois jos jalka on niin kipeä että sillä ei voi edes kävellä. Ahdistaa palata töihin vaikka toisaalta menen sinne mielelläni takaisin. Kaipaan sitä tiettyä rytmiä elämääni. Silloin on helpompi hallita kaikkea. 

Loman aikana olen vain siivoillut vähän sieltä täältä ja istunut koneella. Tosin jalkani takia en kovinkaan paljoa olisi voinutkaan tehdä mutta jotenkin tuntuu että olisi pitänyt saada enemmän aikaiseksi. Vaadin itseltäni koko ajan suorituksia joka asiassa. 

Muuten kaikki on kyllä mennyt ihmeen hyvin. Ei olla edes tapeltu miehen kanssa pitkään aikaan joka on ihme. Olen pystynyt saikun takia juttelemaan siskon kanssa joka päivä skypessä ja nähnyt kummityttöni sitä kautta kun muutakaan mahdollisuutta ei ole. 

Kävin eilen katsomassa elokuvissa Annabelle kauhuelokuvan. Koko elokuvan ajan minua ahdisti ja pelotti todella paljon. Sydän hakkasi ja tuntui ettei veri kierrä kunnolla. Minulla on siihen tunteeseen joku kummallinen viha rakkaus suhde koska vihaan sitä mutta en pysty olla katsomattakaan kauhuelokuvia koska jotenkin se pelkäämisen tunne on niin koukuttavaa. Onneksi sain yöllä unta vaikka pelottikin. 

Pitäisi varata psykiatriselta sairaanhoitajalta uusi aika. Olen käynyt viimeksi heinäkuussa mutta jotenkin en ole saanut sitäkään aikaiseksi. Jotenki se soittaminen tuntuu vaan niin ylitsepääsemättömältä. Onneksi mies on nyt soitellut viralliset asiat sähkösopimuksista ja muista koska en olisi varmasti itse kyennyt. 

Isosiskolla on vaikeat ajat ja tuntuu jotenkin todella turhauttavalta kun asuu 550km päässä kun ei voi auttaa mitenkään. Vaikka sen tiedostaa näin sivusta katsojana että aika tuhoontuomittua toimintaahan sielä on niin ei voi tehdä asialle muuta kuin myhäillä ja kuunnella. Omien asioiden lisäksi sitä sitten murehtii taas siskonkin asioita. Tekisi mieli matkustaa sinne ja pakata itse niiden tavarat ja tuoda ne väkisin pois sieltä tuhoomasta omaa elämäänsä. Jotenkin sitä nyt on kiinnittänyt huomiota asiaan että tämä elämä on liian lyhyt mihinkään tuollaiseen. Tänne ei pääse enään toista kertaa elämään uudelleen. 

Joulun odotus on jo alkanut! Olen aivan mieletön jouluhullu. Laitoin jo olohuoneeseen jouluvalot kaamosmasennusvaloiksi. Ainoa asia mikä joulun tulossa ahdistaa on rahajon riittäminen. Oma auto on pakko katsastaa ja en usko että se menee ilman huomautuksia läpi. Volvojen korjaaminen on todella kallista. Järkevintä olisi myydä koko auto ja ostaa joku muu mutta tunneside autoon on niin luja että en pysty. Se on ostettu vaarin jättämillä perintörahoilla. Uusivuosi on melkein heti joulun jälkeen ja se on minulle yhtä tärkeä juhla kun joulukin. Talvi tuo tullessaan kalliimmat asumis menot kun öljyä kuluu ja sähköä menee. Pakko jotenkin vain selvitä.

Pesukone sanoi itsensä irti torstaina. Huusin ja raivosin ahdistustani koska mietin vain mistä rahat uuteen. Mies aikansa kuunteli kunnes sanoin että pitäisi lopettaa että hän kyllä hoitaa homman. Seuraavana päivänä tuli uusi kone. Pitäisi opetella ajattelemaan niin että kaikki hoituu kyllä mutta jotenkin ei vain osaa. Maailmalta vain putoaa heti pohja kun tulee jotain vastoinkäymisiä.