Tänään töissä huomasin taas "iloinen minä" roolin tupsahtelevan täysin automaattisesti esiin. Oli huono päivä ja nieleskelin koko ajan kyyneliä mutta kun joku ihminen ilmestyi samaan tilaan kehoni reagoi hymyilemällä ja iloisesti rupattelemalla sekä vitsailemalla. Vaikka en haluaisi esittää mitään mitä en ole sillä hetkellä niin rooli vain kytkeytyy automaattisesti päälle ja sammuu samantien kun jään yksin. 

Kerran kun yritin kaverilleni selittää että en ole jaksanut nähdä enkä pitää yhteyttä kun olen niin pohjalla taas niin hän kysyi aidosti ihmeissään "ai siis miten niin kun et sä näytä yhtää siltä?". En kai kun olen kehittänyt automaattisesti päälle ja pois kytkeytyvän iloisen roolini. Ja miltä sitäpaitsi masentuneen kuuluu näyttää? Hiukset silmillä vaeltavalta zombielta joka ei ole käynyt kuukauteen pesulla? Onko siihenki olemassa joku sääntö miltä saa näyttää ja kuinka pahalle pitää haista? 

Onko niin vaikeaa hyväksyä ihmisten sitä että on sairauksia jotka ei näy ylospäin ja jotka ei aiheuta fyysisesti näkyviä todisteita. Masentunut ei aina hae vain huomioo ja sääliä. Sääliä en kaipaa todellakaan lainkaan. Sitten kun masentunut tajuaa hakea itse apua joka paikasta mistä sitä vain on saatavilla niin ihmiset pyörittelee päitään ja tuhahtelee. Juu toki voin jäädä kotiinkin ilman apua ja ruveta sossupummiksi kun en sitten enään työelämään ole kykeneväinen. Sehän sitten olisikin parempi. Tosin tässä maassahan ei apua saa kunnolla ellet ole rikas. Minun tuloillani ei todellakaan ole varaa käydä psykiatrilla tai psykoterapeutilla. Edes kelan korvausten jälkeen en pystyisi niitä summia maksamaan. Käyn kuitenkin psykiatrisella sairaanhoitajalla ja aal ryhmässä. Minun mielestäni psykiatrinen hoito kuuluisi olla paremmin korvattua tai jopa ilmaista. 

Nään koko ajan silmissäni miten satutan itseäni jotenkin. Sen ajatteleminen jotenkin helpottaa tätä pahaa oloa. Vihaan itseäni niin paljon että haluan vain lakata olemasta. 

Tein viimeksi sairaanhoitajan käynnillä itsetunto-testin. Asteikko oli 0-30. Sain piteiksi 1. Ei kovin suuri saavutus. 

En tiedä miten selviän tästä elämästä kun joka päivä on tälläistä taistelua ja teeskentelyä. Olen niin väsynyt kaikkeen. Niin suoraan sanottuna vittuuntunut kaikkeen.