Eilen oli taas henkisesti raskas mutta valaiseva päivä. Kävin ensin terapiassa jossa ollaan nyt käyty huonon itsetuntoni parantamisen kimppuun. Sain kaavion käteeni jossa selitettiin miksi mielentilani vaihtelevat niin rajusti. Kuinka niin pieni asia voi olla minulla niin kova paikka ja mitä tilanne tarvitsee nollautuakseen. 

Alkoholistien aikuiset lapset ryhmässä oli paljon ajatuksia herättäviä ajatuksia. Puhuttiin siitä kuinka kotona oli vaikea löytää oma itsensä koska koti oli kuin linnanmäen naurutalo jossa jokainen peili näytti täysin vääristyneen kuvan. Nään edelleen itsestäni vain sen vinoutuneen ja vääristyneen kuvan vaikka katsoisin itseäni normaalista peilistä. Tajusin myös että äidin ensin saastutettua siskoni mielen, ne tarttuivat paljolti minuun siskoni kautta koska vietin enemmän aikaa hänen kuin äidin kanssa. Tajusin myös meidän olleen äidille eräänlaisia terapeutteja hänen avautuessaan meille kipeistä ja vaikeista aikuisten asioista joita me kaksi pientä lasta emme osanneet käsitellä. Se ainainen pelko ja jännittäminen oli kahdelle henkisesti vielä kehittymättömälle lapselle liikaa. Äiti nojautui meihin henkisellä tasolla liikaa. Kahdella pienellä lapsella oli kova halu olla äitinsä tukena mutta eväät ei siihen riittänyt. Ahdistus äidin tilanteesta oli jo silloin kova ja pelko siitä mitä omassa elämässä tapahtuu. Aloin jo silloin pelätä tulevaisuutta. Pelkäsin että se on aina sellaista kun äidillä oli. 

Sisko sanoi minulle aiemmin että hän ei ole traumatisoitunut lapsuuden tapahtumien takia mutta uskallan väittää muuta. Olen huolissani koska huomaan sen hänestä että hänellä on ongelmia. Uskalsin sanoa sen hänelle ääneen. Toivon että siitä oli hyötyä. 

Tiedän että äidillä ei ollut muuta annettavaa meille eikä hän osannut muuta. En ole vihainen. Äidinkin lapsuus oli vaikea ja kurja. Haluan kuitenki että kierre loppuu tähän sukupolveen ja vaikka en usko että siskoni koskaan tietoisesti tekisi mitään mikä traumatisoisi hänen lastaan, toivoisin että hän hakisi itselleen apua ajoissa. 

Oli ihana olla ryhmässä ja tajuta kuinka tärkeitä ne ihmiset minulle onkaan. Rakastan heitä täysin eri tavalla kuin ystäviäni koska he ovat ainoita ihmisiä maailmassa jotka ymmärtävät täysin sen kaiken mitä käyn läpi. Eivätkä he koskaan tuomitse minua siitä että ajatukseni ovat niin erikoisia ja vinoutuneita. He tietävät sen olevan meille normaalia koska tuntevat itse samoin. Suosittelen kaikkia alkoholistien aikuisia lapsia etsimään lähimmän kokoontuvan ryhmän ja menevän sinne huomaamaan sen että kaikille niille ajatuksille ja kaikelle sille käyttäytymiselle on syy ja sanat. Vaikka kokisit vain olevasi selviytyjä niinkuin itsekkin aluksi koin, voi totuus olla täysin toinen. Työskentelen ryhmässä itseni kanssa, itseäni varten. Se on rankkaa henkisesti. Olisi helpompi kun olisi olemassa joku korkeampi voima joka sormiaan napsauttamalla saisi kaiken tuskan pois minusta. 

260025km8n359t0u.jpg