Pikkusisko lähti tänään takaisin kotiin. On taas yksinäinen olo. Vihaan yksin olemista. Onhan toi mies tuolla mutta nyt se on autotallissa laittamassa autoansa. Eikä me muutenkaan tehdä yhdessä juuri mitään. 

Nyt on joulun aika mennyt taas melkoisesti mässäillen. Pitää uuden vuoden jälkeen ruveta taas katsomaan mitä suuhunsa tunkee ettei paisu vielä isommaksi kun nyt on. 

Jostain syystä lähes kaikki ihmiset on alkanut ärsyttämään. Ärstyttää nähdä ihmisiä sattumalta. Ärsyttää kun ihmiset kirjoittelee facebookissa tai tekstareilla. Ärsyttää lähes kaikki mitä ihmiset sanoo tai tekee. Se on ihan käsittämätöntä se ärsyyntymisen määrä. Että vaikka sitä vihaa yksin olemista, toisaalta tekee todella mieli vain erakoitua kotiin ja sammuttaa vaikka puhelinkin. 

Ärsyttää myös se kuinka ihmiset huomaamattaan tai tarkoituksella yrittää saada toiset tuntemaan huonoa omatuntoa ihan kaikesta. Siitä tuli taas kokemusta joulun aikaan. Olen väsynyt siihen että kaikesta pitää tuntea huonoa omatuntoa. Siitä että pikkusisko haluaa viettää joulun meillä, siitä että en kerkiä roikkua puhelimessa koko aikaa ja siitä että minulla on joskus jopa oma elämä ja minulla on aikaa tehdä asioita joita haluan. 

Jos itse on tehnyt elämässään huonoja päätöksiä niin miksi minun pitäisi tuntea huonoa omatuntoa siitä että en voi niitä päätöksiä muuttaa tai kääntää kelloa taaksepäin? Miksi minulla pitäisi olla kurjaa ja paskaa sen takia kun muillakin on? Tai onhan minulla paskaa ja kurjaa välillä mutta teen kovasti töitä sen eteen että ei olisi. En halua kokea huonoa omatuntoa kaikesta positiivisesta mitä elämässäni tapahtuu vain siksi että kaikilla ei ole asiat hyvin. Jos voisin, pelastaisin ja muuttaisin kaikkien läheisteni elämät mahtaviksi mutta en kykene edes tekemään sitä omalle elämälleni. Voin kyllä kuunnella ja tukea mutta en voi ottaa vastuuta muiden valinnoista. En voi lakata elämästä omaa elämääni muiden takia. 

Väsyttää ihan mielettömästi koko ajan. Johtuu varmaan tästä pimeydestä. Tekisi mieli nukkua vain koko ajan. En saanut koko loman aikana taas nukuttua kunnolla kun oli pakko suorittaa taas tuo joulu. Sitähän se on. Suorittamista. Että joka vuosi se olisi samanlainen. Että se tuntuisi joululta vaikka koskaan se ei siltä tunnu. Ajatus siitä että joulu tulee on kiva mutta kun se tulee se on yhtä suorittamista vaan eikä sitä rentoa olemista mitä sen pitäisi olla. 

 

3332529v2fkl0d24t.jpg