On niin helpottavaa olla ja tuntee itsensä edes vähän normaalimmaksi. Olen huomannut että osaan päästää asioista irti enkä roiku niissä päivätolkulla tai mälvää niitä mielessäni jatkuvalla syötöllä. En huolestu joka asiasta niin että en kykene ajattelemaan muuta. Tietyt ihmiset aiheuttavat edelleen järjetöntä ahdistusta ja agressiivisuutta mutta se on ihan siitä että he todellakin ovat todella raskaita ihmisiä. Enkä ole ainoa joille he sitä aiheuttavat. Yritän kuitenkin päästä jo automaattisesti ahdistuksesta eroon yrittämällä rauhoittaa itseäni ja siirtämällä ajatuksia muualle. Jos saan hirveän agressiivisuus kohtauksen ei kestä enään niin kauaa palautua siitä. Sitä pitää silti vielä vähän harjoitella. On vaikea opettaa kropalleen ihan uusia asioita miten reagoida missäkin tilanteessa. Kun se on viimeiset 20 vuotta reagoinut tietyllä tavalla ei voi olettaakkaan että se alkaa toimimaan toisin saman tien kun saan eväät asioiden muuttamiseen. 

Energiaa on ihan erilailla kun vuosi sitten. Silloin en jaksanut mitään. Nukuin vaan ja istuin. Nukuin joka päivä muutaman tunnin päiväunet ja menin todella aikasin nukkumaan ja nukuin pitkät yöunetkin enkä silti meinannut pysyä hereillä. Nyt en pysty nukkumaan päiväunia enään ollenkaan vaikka kuinka tekisi mieli nukkua ja tekee muutenkin koko ajan mieli tehdä kaikenlaista. 

Miehen kanssakin menee paremmin kun käyttäytyy itse erilailla. Kun en ole vihainen ja törkeä hänelle niin huomaa että hänkin käyttäytyy ihan erilailla minua kohtaan. 

Jääkiekon mm kisat alkoivat taas. Se on kyllä vuoden yksi kohokohta. Ehkä tänä vuonna pystyn katsoa kisoja ilman että tulee pahamieli jos suomi voittaa kun toisella joukkueella on paha mieli :D. Viime vuonna oli rankkaa aina kun suomi voitti. Tilitin sitä täällä. Se oli noloa ja sairasta. Myötätunto on hyvä juttu mutta liika on liikaa. 

Kävin tänään metsässä kuvaamassa ja olisin viihtynyt siellä vaikka koko päivän. Linnut lauloi ja aurinko paistoi. Kevät on ihanaa aikaa. Suomen luonto on kyllä kaunein. Enään muutama kuukausi niin olen jo kesälomalla. Aion nauttia siitä kyllä täysillä. Onneksi aika menee nopeasti. Huomenna pitäisi taas raahautua töihin. Ei huvita yhtään mutta onneksi työpäivät menee aina nopeasti suomipopin aamulypsyä kuunnellen. Olen laihtunut talvesta 5kg. En ole edes laihduttanut mutta muutin vähän ruokailutottumuksiani. Mässäilen kyllä viikonloppuisin mutta viikolla katson vähän mitä syön. Onneksi tosin painoni ei ole ollut enään hetkeen pakkomielle enkä jaksa olla kovinkaan kiinnostunut siitä olenko missin mitoissa vai en. En siis kyllä ole ollut niissä mitoissa 8 vuoteen mutta en jaksa välittää. Kukaan ei ole täydellinen ellei syö pelkkiä riisikakkuja ja porkkanoita. Mitä elämää sekin on jos ei voi koskaan syödä mitään. En ole valmis luopumaan hyvästä ruuasta joten olen sen kokoinen kun olen. En ole mikään valas mutta en ole mikään tikkukaan. Kelpaan miehelleni edelleen joten se riittää minulle. 

Psykoterapia oli ehdottomasti paras asia moniin vuosiin elämässäni. Olin niin onnellisessa asemassa että psykiatrinen sairaanhoitajani opiskeli psykoterapeutiksi ja sain häneltä sitä ilmaiseksi ja olin lopulta hänen lopputyönsä. Vaikka se maksaakin jonkin verran mutta suosittelen hakeutumaan psykoterapiaan jos vain mahdollista. Jokainen euro on todellakin sen arvoista että voi joskus elää normaalia elämää ja löytää omat vikansa ja tajuta omat vääristyneen ajatusmaailmansa.