Johan on taas vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta. En vain saa aikaiseksi mitään ja ahdistaa ajatus kirjoittaa asioita ylös. Ne jotenkin liikaa konkretisoituu silloin kun ne on luettavissa jostain eikä ole vain pääni sisällä vaeltavia ajatuksia. 

Ahdistukset on tulleet taas osaksi jokapäiväistä elämääni. En vello menneessä vaan pelkään tulevaisuutta. Pelkään että joudutaan taloudelliseen ahdinkoon miehen firman perustamis projektin takia, pelkään että joku läheinen kuolee tai sattuu joku kamala onnettomuus. Ihan naurettavaa ja typerää miettiä sellaisia asioita. Kyllä asiat aina jotenkin selviää. Kaikki kuolee joskus. Kai siinä joku on että kun vihdoin osaa irroittaa menneisyyden traumoista niin pitää keksiä tilalle joku muu syy pelätä ja ahdistua. Ahdistun on ollut kuitenki osa elämääni noin 15 vuotta, varmaan kauemminkin. Ehkä jopa 20 vuotta. Se on minulle normaalia elämää. En edes tiedä miltä se tuntuu kun ei ahdistu asioista joilla ei ole mitään merkitystä. Sain lähetteen netti psykoterapiaan. Aloitan sen pian. Ehkä saan siitä apua. Elän taas niin kaaoksen keskellä. Se kaaos on leväällään päässäni ja se on leväällään kotonakin kun en saa mitään aikaiseksi. 

Muutamia viikkoja sitten tapahtui asioita jotka melkein rikkoi koko elämäni. Minulla on pari miespuolista kaveria joiden kanssa olen viettänyt aikaani harrastukseni takia. Yksi idiootti päätti keksiä hauskan vitsin ja väittää että olen ollut toisen näistä miespuolisista kavereista kanssa sängyssä. Kerroin miehelleni että kuinka naurettavan jutun joku keksi ja mies sitten päätti uskoa tämän. Me melkein erottiin koska en ollut tehnyt mitään. Vain siksi että mies uskoi mielummin täysin randon idioottia kun minua jonka kanssa on ollut 11 vuotta yhdessä. Oli todella turhauttavaa ja sydäntä särkevää kun toinen ei usko vaikka miten yrität sanoa että et ole tehnyt mitään. Lopulta hän kai sitten antoi periksi ja uskoi että en ole tehnyt mitään. Tai ei hän ole sanonut että uskoo minua mutta kai uskoo kun tuossa edelleen istuu. Se vain loukkasi todella syvästi että hän todella uskoi että tekisin jotain sellaista. En ikipäivänä kykenisi sellaiseen tekoon. En voisi elää itseni kanssa ja ahdistukseni olisi sen jälkeen sitä luokkaa että sen näkisi kilometrejen päähän jos olisin jotain tehnyt. Tiedän että en ole seurustelukumppaneista se helpoin todellakaan mutta en kyllä koskaan tekisi kellekkään mitään niin kamalaa, varsinkaan kun olen itse ollut se petetty. Tiedän tasan millainen henkinen helvetti se on. 

Kavereiden kanssa sujuu paremmin kuin aikoihin. Olen pitänyt kaikkiin yhteyttä säännöllisesti. 

Pikkuveli erosi tyttöystävästään kun sai tietää että tämä pettää häntä hänen kaverin kanssa. Se oli todella likainen ja oksettava tapaus. Tämä kaksikko oli paneskellut jopa veljen ja tämän tytön yhteisessä kodissa ja sängyssä. Tuntu ihan käsittämättömän pahalta. Veli on niin kiltti ja hyväsydäminen ihminen. Siskoista tiedän aina että ne selviää, tapahtu mitä tahansa mutta veli on sellainen jotka kohtaan tunnen sellaista suojeluviettiä. Nytkin teki mieli mennä ja vetää se muija rusetille. 

Tämä yksi ystävä jonka kanssa oli viime talvena kärhämää. En ole edelleenkään kyllä päässyt hänen kanssaan samalle tasolle kuin ennen sitä välirikkoa. En luota häneen enää enkä uskalla edes oikeastaan puhua hänelle mitään. Olen kyllä säännöllisesti yhteydessä mutta vain pintapuolisesti. Sanoinkin kyllä hänelle että voi kestää kuukausia ennen kuin kykenen luottamaan häneen, mutta tuntuu että saattaa mennä jopa vuosia. Hän sitä paitsi aiheuttaa itselleen koko ajan ihme draamaa ja uhriutuu heti. En jaksa sitä. Toki jokainen elää elämänsä miten tahtoo enkä sitä tuomitse mutta en halua olla mikään terapeutti ongelmille joita itse tarkoituksella aiheutetaan. 

Työkaverilla löydettiin kohdunsuunsyöpä. Juuri hän toipui rintasyövästä. Kyllä elämä on epäreilua. Onneksi se suurella todennäköisyydellä on hyvänlaatuinen ja saadaan leikattua. Viikko tämän uutisen jälkeen sain tietää toisesta tutusta joka oli yöllä lähtenyt harhailemaan ja löydetty ojanpohjalta. Sairaalassa oli selvinnyt että hänellä on syöpä joka on levinnyt aivoihin ja joka paikkaan. Hän ei selviä. Puhutaan korkeintaan vuodesta. Hänkin 50 vuotias. Kyllä pitää olla kiitollinen siitä että itse on terve. Muitakaa hyvät naiset tutkia niitä rintojanne. Liityin kantasolurekisteriin jos voisin vaikka pelastaa jonkun syöpäpotilaan joskus. Olisi tälläkin elämällä joku tarkoitus. 

Se minulla on tässä myös ongelmana että vaikka yritän olla kaikille hyvä ihminen ja auttaa kaikin puolin niin silti jotenkin tuntuu että saan paskaa niskaan, tai vaikka en saisikaan niin jotenkin en usko silti olevani hyvä ihminen. Saatan huomata että kuiskaan hiljaa mielessäni itselleni että teeskentelen vain hyvää ihmistä ja oikeasti en ole edes hyvä tyyppi. Mitä hittoa?! Pääni sisällä ilmeisesti asuu oikeasti piru ja enkeli. Enkeli saa minut tekemään kivoja asioita ihmisille ja olemaan hyvä ihminen mutta piru saa minut uskottelemaan itselleni että olen teeskentelijä ja aidosti olen täysi läpimätä sysipaska ihminen. Samasta syystä varmasti myös epäilen muiden ihmisten lojaalisuutta ja vilpittömyyttä jos joku on minua kohtaan kiva ja ystävällinen. Koska en usko itseäni kun teen hyviä asioita niin en kai sitten usko muitakaan. En jaksaisi aina pelätä ja epäillä kaikkea mitä elämässäni tapahtuu. Niinkuin kaikki olisi yhtä käsikirjoitettua näytelmää julmilla juonenkäänteillä täynnä juonittelua ja pahuutta. 

88e04191c21cce1c46d0643820ceed96.jpg