"Sä olet lintu, joka ei oppinut lentämään. Et siipiäsi koskaan oo päässyt käyttämään. Juopuneena jumalat sun kohtalosi arpoivat. Synnyit pesään pimeään, kylmyydestä kärsimään."

 

Nyt rupeaa päässä naksumaan jo siihen malliin että pelottaa todella jo se totaallinen sekoaminen. Ahdistus on jotain sanoinkuvaamatonta ja sen mukanaan tuoma agressio. Vihaan tällä hetkellä kaikkia. Ärsyttää kaikki mitä toiset sanovat ja tekevät. Vihaan kaikkea mitä ympärilläni tapahtuu. Asiat joita olen ennen vihannut tuntuu nyt sata kertaa ärsyttävämmältä kuin ennen. Jopa tuttujeni lapset käyvät hermoilleni niin että en kestä olla edes samassa huoneessa. Välillä tekisi mieli huutaa täysiä että pitäisivät turpansa kiinni. En ole ennenkään sietänyt lapsia mutta nyt ne käyvät hermoille entistä enemmän. 

Tuntuu että putoan johonkin syvään kuoppaan. Haluaisin takaisin ylös mutta voimat tuskin riittää hengittämisen ylläpitämiseen. 

Poikaystäväni ei ole puhunut minulle pitkään aikaan. Ei koskenut eikä välittänyt mistään mikä minuun liittyy. Tuskin haluaa edes olla kanssani mutta ei osaa lähteäkkään. Tuntuu että muitakaan ihmisiä ei paljoakaan olemassaoloni kiinnosta. Olen täysin mitättömyys. Aiheutan vain harmia kaikille ja olen täysi kusipää. Haluaisin olla parempi ihminen mutta ehkä vain en osaa. 

Haluaisin jo itkeä mutta kun kyyneleet ei tule. Vaikka kuinka vääntäisin ja kääntäisin ja tunkisin sipulia luomien alle. Ihan kuin ne olisi kuivunut totaallisesti. 

Ärsyynnyn ihan kaikesta. Edessä ajavasta auton nopeudesta, jos joku kysyy minulta jotain, jos joku on vähänkään eri mieltä jostain kanssani tai jos joku ei tapahdu sillä sekunnilla kun haluan. 

En oikeasti jaksaisi tälläistä enään. Tekisi mieli juosta niin pitkälle kuin jalat kantaa ja kiljua niin kauan kuin ilma keuhkoissa pihisee. Haluaisin eritäytyä yksin jonnekkin keskelle ei mitään ja olla sielä mutta toisaalta haluaisin liikkua paljon ulkona ihmisten keskuudessa mutta kun kaikki käyvät hermojeni päälle juuri nyt. 

Mikään ei tunnu hyvältä enkä pysty ajattelemaan mitään positiivisesti. Ärsyttää olla tälläinen negatiivinen ja ahdistunut ihminen joka ei koskaan nää missään valoa. Olen täysin kyllästynyt itseeni. Säälittää ihmiset jotka joutuvat seurassani aikaansa viettämään. 

En jaksaisi kokea syyllisyyttä joka asiasta. En vain osaa ajatella mitään järjellä. 

Äiti soitti taas äsken kännissä. Ei tajunnut maailmasta mitään. Sairas ja itsekäs ihminen joka ei rakasta lapsiaan. Säälin häntä. Kaiken menettänyt. 

Haluan vain nukkua. Unet on sentään joskus kivoja. Miksi en vain voi olla normaali ihminen. Ihminen jonka päivät olisi normaaleja ja jolla olisi tavallinen perhe. Mies joka välittäisi.